
Savage
|
|
|
Vehkakorven Lyneth

Nimi |
Vehkakorven Lyneth "Lynn" |
Rotu, sukupuoli |
welsh mountain, tamma |
Syntymäaika |
30.10.2016, 3-vuotias |
Säkäkorkeus, väri |
120cm, voikko |
Rekisterinumero |
VH17-024-0009 |
Omistaja |
Hazel, VRL-14333 |
Painotus |
yleispainotus |
Kasvattaja |
felissa / Vehkakorpi |
Koulutustaso |
re. 60cm, ko. Helppo B, noviisi valjakko |
Meriitit |
ei meriittejä |

virtuaalihevonen / a sim-game horse
Historia
Lynnissä on kieltämättä pientä kiukkupersetamman vikaa toisinaan. Hermot ovat toisinaan enemmän tai vähemmän koetuksella, kun tammaa ei tunnu miellyttävän sitten mikään ja aina on joku huonosti. Etenkin hoitaessa tämä ilmenee sillä, että poni ei millään voi pysytellä paikallaan, vaan se tunkee turpaansa kirjaimellisesti joka paikkaan. Tamman tapoihin kuuluu myös rasittava näykkiminen ja mielenosoittaminen maata polkemalla ja hermostuessaan tammamaisesti vingahteleminen. Onneksi tämä kaikki ei sentään kuulu ihan jokaiseen tamman kanssa vietettyyn arkipäivään, vaan parhaimmassa tapauksessa selviää vain muutamalla näykkäisyllä ja luimimisella. Lynn on hyvin tarkka siitä, millaisilla harjoilla ja otteilla sitä harjataan. Se ei pidä ollenkaan liian kovakouraisesta käsittelystä ja tamma onkin hyvin tarkka hipiästään. Satuloidessa täytyy myös pitää mielessä ponin herkkyys, eikä vyötä saa kiristää kerralla liikaa. Tässä vaiheessa Lynn yleensä jatkaa luimisteluaan ja mahdollista näykkimistäänkin. Suitsia laittaessa Lynn testaa etenkin uusien ratsastajien kanssa tämän hermoja, sillä tuolla on tapana yrittää pari kertaa saada päänsä pois toisen otteesta. Lopulta Lynn kuitenkin pikkuponina luovuttaa.
Person ja ahneeksikin kutsutun luonteensa ansiosta ruoka kyllä maistuu neitokaiselle. Sen huomaa usein myös taluttaessa, kun tammaa saa komentaa pois ruohotupsujen lähettyviltä vehreämpinä aikoina. Yleensä tammalla on kuitenkin tapana olla jo hieman helpompi tapaus, sillä se kävelee reippaasti ihmisen vierellä, eikä turhaan jää jahkailemaan mennäkkö vai ei.
Syy, miksi tammaa jaksaa kuitenkin päivästä toiseen kestää on suoraansanottuna sen upeus sen tehdessä töitä. Lynn ei kuitenkaan anna mitään ilmaiseksi, vaan itsekin täytyy tehdä töitä. Pikkuponiksi tuolla on melko liidokkaat ja nätit askeleet, joita se osaa kyllä esitellä. Tammaa on lopulta melko helppokin ratsastaa, kunhan sen kanssa löytää yhteisen sävelen. Lynn ei pidä kovista ohjasotteista, vaan protestoikin niihin samantien vastustelulla ja yhteistyöhaluttomuudella, joten se kuuntelee selkeästi parhaiten istuntaa. Tammaa täytyy ratsastaa pienillä, mutta selkeillä ja napakoilla avuilla. Kouluratsastukseen Lynn on aivan omiaan, sillä tamma jaksaa keskittyä tekemäänsä. Poni on ketterä ja taipuvainen, harvoin jäykkä tai selätön. Esteillä vauhtia ja ponnistusvoimaa riittää, mutta teiden kanssa ratsastaja saa olla hieman tarkkana. Maastossa Lynn on hyvin reipas ja rohkea, mutta ei löydä aina niitä ihan parhaimpia mahdollisia jalan sijoja. Pieni kyttäily ei ole ponille lainkaan tavatonta.
Kisapaikalla herkkä poni kavahtaa hieman kovia ääniä, jonka takia tuolla kannattaakin olla poikkeuksetta korvahuppu. Lynn saattaa olla myös hieman äänekäs, mutta se ei jatka huuteluaan paria hirnausta enempää. Töitä tehdessään osaa kuitenkin jälleen keskittyä ja esitellä itseään. Traileriin meno on sitten jälleen hieman vaikeahkoa, sillä Lynnin tapoihin kuuluu usein vastustella ja testata ihmisen käskyjä, mutta kun tammaa komentaa ihan tosissaan ja näyttää tälle kaapin paikan jatkaa tuo harvemmin oikuttelujaan.
Sukutaulu
i. Llywarch Rewa
wm, vkkkm, 121cm |
ii. Yankee Doodle
wm, km, 120cm |
iii. Amfortas |
iie. Golden Glow |
ie. Lightwight Lucy
wm, km, 121.5cm |
iei. Ddim yn bodoli |
iee. Ddigamsyniol |
e. Vinhan Londona
wm, rnvkkkm, 117cm |
ei. Danau Hywel
wm, rnvkk, 115cm |
eii. Danau Heddwyn |
eie. Popkin Gwladys |
ee. Lynher London Queen
wm, rnkm, 120cm
KTK-III |
eei. Lynher King Arthur |
eee. Lynher Teatime |
Jälkeläiset
Lynn on tarjolla jalostukseen. Tamma periyttää omapäistä luonnetta, mutta myös hienoja liikkeitä. Tilausvarsasta kiinnostuessa yhteyttä voi ottaa omistajan sähköpostiin, hazelrosenhof@gmail.com.
- 00.00.0000 o/t. Nimi - i/e. Nimi - om. Omistaja
Kilpailukalenteri
Näyttelyt |
00.00.0000 - Paikka, kutsu - Luokka - 00/00 |
00.00.0000 - Paikka, kutsu - Luokka - 00/00 |
KRJ-sijoitukset (0 kpl) |
00.00.0000 - Paikka, kutsu - Luokka - 00/00 |
00.00.0000 - Paikka, kutsu - Luokka - 00/00 |
ERJ-sijoitukset (5 kpl) |
05.03.2017 – Kultahuisku, kutsu - 60cm - 02/30
07.03.2017 – Elm Ponies, kutsu - 60cm - 05/30
07.03.2017 – Elm Ponies, kutsu - 60cm - 03/30
08.03.2017 – Elm Ponies, kutsu - 60cm - 05/30
09.03.2017 – Elm Ponies, kutsu - 60cm - 02/30
11.03.2017 – Elm Ponies, kutsu - 60cm - 04/30 |
00.00.0000 - Paikka, kutsu - Luokka - 00/00 |
VVJ-sijoitukset (0 kpl) |
00.00.0000 - Paikka, kutsu - Luokka - 00/00 |
00.00.0000 - Paikka, kutsu - Luokka - 00/00 |
Päiväkirja
07.01.2017 - Arkipäivän hulinaa, kirjoittajana omistaja - 187 sanaa
”Perkele!” pääsi pikkutamman perässä kirmaavalta nuorukaiselta. Kerrassaan esimerkillisenä kyseisen ponin omistajana nauroin hyväntahtoisesti katsellen menoa. Meidän uusin tulokas, Lynn oli aiheuttanut jo ensimmäisenä päivänä pään vaivaa ja nyt jo toisena päivänä se onnistui karkaamaankin työntekijältämme. Vieressäni seisova Spock katseli menoa kauhistuneen oloisena. Taputin orin silkkistä kaulaa ja jatkoin tämän puunausta kaikessa rauhassa. Onnekseni tilukset olivat moneen kertaan aidatut, joten suurempaa hätää ponin kannalta ei ollut. Ilma oli leuto, ja juuri sopiva ulkokatoksessa hevosten hoitamiseen. Ruunikon karva kiilteli kauniisti auringon valossa ja touhutessani stressi kaikkosi kokonaan mielestäni. Kerkesin jatkaa jo hyvän tovin ja aloittaa orin hännän selvittämisen, kun työntekijäkaksikkomme ilmestyi ilkikurisen welshponin kanssa tarhoilta päin. ”Voin sanoa jo nyt, että tää poni on ihan kamala. Miks ihmeessä sä menit tämmösen ostamaan?” pitkähiuksinen vaaleaverikkö tyttö katsoi minuun tuskastuneen näköisenä. ”Oota vaan, kun pääset ratsastamaan sillä. Se on ihan erilainen”, sanoin naurahtaen puhdistaessani varrellista piikkisukaa Spockin jouhista. Ori katselikin silmät suurina puomin toisella puolella kipittävää, uteliasta ponia. ”Sietää tosiaan olla”, tyttö vastasi puuskahtaen. Hetken päästä kuulin tallikäytävän sementtilattiaa vasten kopisevat kaviot, jotka vaimenivat kääntyessään kauempana olevaan siipeen. ”Voi voi”, sanoin huokaisten hymyillen ja jatkoin heinäkasansa tuhoamista jatkaneen Spockin jouhien selvittelyä.
|
|